perjantai 19. huhtikuuta 2013

Mitä opimme Tossavaisesta.

Noniin, nyt ollaankin taas back to business kahden viikon tauon jälkeen!

Eilen torstaina meillä oli oikein maraton-tunnit 9-12.30!

Aamu aloitettiin kevyesti opettajan kertomuksilla Kiinan reissustaan. Kun oli käsitelty pakollinen, kaihertava ero facebookista sekä Kiinan metroliikenteen vauhti ja vaaratilanteet, pääsimme siirtymään kotitehtävänäkin olleeseen tekstiin, joka käsitteli toimitusjohtaja Jouko Tossavaista ja hänen tapaansa johtaa yritystään.

Täytyy kyllä sanoa, että aika kaameaa olisi, jos olisi Tossavaisen tyylinen johtaja esimiehenä. Esimiehen pitäisi kuitenkin loppupelissä olla se henkilö, jonka puoleen voi kääntyä, ja joka ratkaisee ongelman kuin ongelman. Tossavaista tuntui yrityksensä pakollisia rutiineja enemmän kiinnostavan alkoholi ja hyvä seura, mutta silti hän katsoi asiakseen istua jokaisessa palaverissa ja päättää jokaisesta pienestäkin asiasta loppuviimeksi itse.

Tyyppinä ja ihmisenä herra Tossavainen olisi varmasti oikein mukava ja hyvää seuraa, mutta johtajana häneltä puuttui totaalisesti kyky delegoida tehtäviä ja vastuuta alaisilleen. Kun yrittää pitää kaikki langat käsissään, mutta ei kuitenkaan välitä, mistä langasta pitäisi missäkin kohdassa nykäistä, on koko setti pian täysin solmussa.

Tämän vuoksi on ihan hurjan tärkeää, millaisia ihmisiä esimiestehtäviin valitaan. Se, että on hyvä tyyppi ja seuramies, ei tee kenestäkän hyvää johtajaa. Ei edes Tossavaisesta.

Tämän asian kiteytti mielestäni hyvin myös tunnilla vieraillut luennoitsija Petteri Kettunen UPM:ltä. Hän totesi, että kenestäkään ei tule johtajaa sattumalta. Jos joku sanoo, että "Olin siinä sopivasti hollilla, kun tehtävään tarvittiin nopeasti joku, ja sitten minusta tuli johtaja vähän niin kuin vahingossa", niin se on täyttä soopaa.

Esimiehet ovat niitä, joilla on palo ja halu siihen hommaan, ja se näkyy. Henkilön, joka haluaa edetä urallaan, jolla on tavoitteita ja motivaatiota toteuttaa ne, ei tarvitse jatkuvasti toitottaa, että "Minusta tulee maailman paras esimies".Se motivaatio näkyy jo sanomattakin hänen tekemisessään ja toiminnassaan.

Kettunen myös sanoi, että esimies- ja johtamikulttuuri ovat nykypäivänä muuttuneet siten, että enää vain harvoin johtaja istuu mahonkipöydän takana, ja sihteeri päästää sisään huoneeseen, jos johtajalla on aikaa ottaa vierailija vastaan. Nykyään tällainen omasta kopista johtaminen ei vain enää toimi. Johtajan täytyy pystyä kommunikoimaan alaistensa kanssa ja erityisesti olla selvillä, mitä he tekevät. Hänen täytyy olla tavoitettavissa ja kiinnostunut yrityksen asioista.

Hassua on sitten vain miettiä, että miten kotitehtävän Jouko Tossavaisesta on näiden puheiden perusteella koskaan esimies tullutkaan...?


Mutta palaillaan taas ensi viikolla! :)

Heidi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti