Ei vitsi, oli kyllä ehkä paras mahdollinen tapa lopettaa koulu tältä keväältä! Vaikka lukupiiri tuntui kurssin alussa ajatuksena aika puuduttavalta, niin se oli kyllä käytännössä kaikkea muuta.
Omaan pienryhmääni sattui vielä tosi mielenkiintoisia kirjoja sekä hyvät tyypit, joiden kanssa oli helppo keskustella ja jakaa mielipiteitä. Ja tietysti opettajan leipomat pullat olivat myös ihan mahtijuttu! :D
Omassa ryhmässäni oli tosi erilaisia kirjoja, joiden pääaiheena oli tietysti johtaminen, mutta kaikki teokset käsittelivät aihetta vähän eri näkökulmasta. Ensimmäinen alustettava kirja kertoi tiimityöstä ja siitä, miten tiimeja johdetaan, ja mitä ongelmia tiimityöskentelyssä saatetaan kohdata. Pälpätettiin aiheesta niin innokkaasti, että se 20 minuuttia, mikä oli kunkin kirjan alustukseen varattu aika, ei ihan riittänyt.
Yhteenvetona todettakoon, että tiimi ja ryhmä ovat eri asioita, vaikka sillä tuskin on kenenkään elämässä "niin suurta seksuaalista merkitystä, kummasta puhutaan", kuten Oskari alustuksen lopuksi tiivisti...
Toinen kirja pohti sitä, miksi kiltit tytöt eivät pääse pomoksi. Kirjassa oli "101 tapaa hävitä miehelle", ja ne juonsivat juurensa niistä virheistä, joita tytöt ja naiset yleisimmin työelämässä tekevät, koska he luulevat, että tyttöjen vain kuuluu käyttäytyä niin. Kirja vaikutti niin hauskalta, että ajattelin itsekin käydä lainaamassa sen. Teos myös herätti ehkä eniten keskustelua ryhmässämme, ehkä juuri siksi, että meillä oli sekä mies- että naisnäkökulma asiaan. Toisaalta tulimme myös siihen tulokseen, että kirjan nimi voisi myös yhtä hyvin olla "Kiltti työntekijä ei pääse pomoksi", koska yhtälailla samat virheet koskettavat työelämässä miehiäkin, jotka eivät aggressiivisesti pyri pääsemään eteenpäin urallaan kyynärpäätaktiikkaa käyttäen, vaan pyrkivät ajattelemaan muitakin.
Keskustelimme myös muun muassa siitä, miten laittautunutta ja hienompiin vaatteisiin sonnustautunutta naista pidetään aina työelämässä uhkana; tai siis toiset naiset pitävät, ei sillä vaatetuksella miehelle niin hirveästi väliä taida olla... Itseään "paremmannäköistä" naista pidetään automaattisesti uhkana myös työasioissa, vaikka ulkonäkö ei tietenkään kerro mitään kenenkään ihmisen pätevyydestä työelämässä.
Ja kun kerran nyt Doctor Philiä tässä alettiin leikkimään, niin seuraavaksi jouduimme naisvoimin selittämään ryhmämme miespuolisille jäsenille, miksi nainen ei usko, jos häntä sanotaan kauniiksi. En nyt ihan heti löydä yhtymäkohtaa siihen, miten asia liittyy Leadershippiin, mutta ainakin poitsujen maailmankatsomus ehkä toivottavasti avartui. Toisaalta onhan siitä hyötyä työelämässäkin, jos on edes vähän kartalla vastakkaisen sukupuolen ajatusmaailmasta.
Kaksi viimeistä kirjaa olivat enemmän tarkoitettu jo esimiestyössä oleville henkilöille. "Kasva tosi johtajaksi" ja "Tunnejohtajuus" olivat enemmän teoriapainotteisia "Tee tässä tilanteessa näin" - kirjoja. Ainakin Tunnejohtajuus-teosta lukiessa tuntui, että oli yritetty kirjoittaa teoriaa aiheesta, johon ei voi edes soveltaa rutiinikäytäntöjä, vaan jokainen tilanne täytyy käsitellä tunneälyllä ja tilannetajulla.
Lukupiirin parissa tuo kolme tuntia ja neljän kirjan esittely vierähti kyllä tosi nopeasti. Oli hirmu haikea lähteä luokasta, kun tiesi, että tämä oli nyt sitten meidän luokan viimeinen yhteinen "kokoontuminen". Toisaalta olin myös tosi iloinen, että juuri lukupiiri oli tenttiviikon ohjelmassa viimeisenä. Ehkä olisi ollut aika mälsää lopettaa koulut tältä keväält esimerkiksi International Marketingin tenttiin vai häh............ :D
Kaikin puolin tykkäsin Leadershipin kurssista valtavasti. Yhdellekään tunnille ei ollut tylsä mennä, ja se on jo aika paljon! Tuntui, että asioita oppikin paljon paremmin, kun joutui itse tekemään, etsimään tietoa ja soveltamaan sitä. Tämän tyyppisiä kursseja saisi tosiaan olla enemmänkin! Että kiitos vaan opettajalle ja luokkakavereille! :)
Mutta niin.... oppimispäiväkirja taisi olla meidän luokalle oikea murheenkryyni, eikä tämä minulle itsellenikään mikään välttämättä lempparijuttu taida olla. Silti tätä on hirveän vaikea jättää. Miten jonkun blogin lopettaminen voi edes tuntua näin haikealta?! :D
Ehkä nyt vain silti lopetan. Hyvää kesää. Ja kiitos pullista. Ne oli hyviä.
Heidi
maanantai 20. toukokuuta 2013
torstai 16. toukokuuta 2013
Pahalle haiseva työntekijä ja muita pikku ongelmia.
Heippa vaan, toiseksi viimeistä kertaa viedään!
Leadershipin luennot on nyt sitten taputeltu. Nopsasti meni kyllä tämä jakso ei voi muuta sanoa...!
Tenttiviikolla on vielä jäljellä lukupiiri, johon varattu kirja on totta kai luettu kannesta kanteen jo ainakin kolme kertaa..... tai sitten ei. :D No vielä ehtii!
Tällä viikolla oli jotakuinkin aika koomiset luennot sekä torstaina että perjantaina. Torstaina katsoimme videota, jossa esimiehet joutuivat kohtaamaan vaikeita tilanteita työpaikalla, kuten työntekijän alkoholismin, terveysongelmat, kehnon asiakaspalvelun, sekä hygieniaongelman! Varsinkin tuo pahalle haiseva mies sai aikamoista hilpeyttä aikaan luokassa. Haha. :D
Mutta kun miettii itseään oikeasti tilanteeseen, jossa joutuisi ottamaan alaisen kanssa puheeksi noinkin vaikean asian kuin huonon hygienian tai muun henkilökohtaisen asian, niin ei kyllä varmasti olisi helppoa!
Minä ainakin stressaisin tilannetta ihan kauheasti, koska onhan se nyt noloa paitsi työntekijälle itselleen, mutta myös esimiehelle joutua semmoisesta asiasta huomauttamaan. Videolla nuo ongelmatilanteet menivät tosi mutkattomasti, kun esimiehillä oli oikea "tatsi" hommaan, mutta en kyllä usko, että oikeassa elämässä homma aina luistaa yhtä sujuvasti. Varmasti monella työpaikalla on tosi vaikeita ja hankalia persoonia, jotka tekevät omalla käytöksellään kaikille vaikean olon. Siinä on melkeinpä ihan sama, miten päin esimies huonot uutiset esittää, jos työntekijä ei vain osaa aikuismaisesti asiaa käsitellä, vaan alkaa kiukuttelemaan ja protestoimaan.
Toisena päivänä meillä oli sitten Powerpoint-esityksiä vaikeista tilanteista työpaikoilla. Kaikilla ryhmillä oli oma ongelmansa, joka piti sitten muulle luokalle avata ja kehittää ratkaisuehdotuksia pp-esityksen avulla. Oman ryhmämme ongelma oli tilanne, jossa työtiimi oli saanut uuden esimiehen, joka ei luottanut alaisiinsa, vaan halusi kontrolloida kaikkea ja tehdä kaiken itse. Esimiehellä oli "oma visio", jota hän ei ollut valmis jakamaan alaistensa kanssa, koska ei luottanut näiden osaamiseen.
Tilanteeseen oli vaikeaa kehittää yhtä oikeaa ratkaisua, ja monesti vaikka ratkaisuja teoriassa saataisiinkin aikaan, ne eivät välttämättä toimi kuitenkaan käytännössä. Tämä on nähty varmasti monilla työpaikoilla, että kun palavereissa suunnitellaan ja kirjataan paperille uusia toimintamalleja ja pohditaan, miten joku epäkohta saataisiin toimimaan paremmin, niin ideoita kyllä syntyy, mutta kukaan ei kuitenkaan ole käytännössä valmis panostamaan niihin. Varsinkin suuremmissa työyhteisöissä roolit ja työnjaot saattavat olla niin epäselviä, ettei kukaan oikein tiedä, kuka muutoksien toteutumisesta on loppupelissä vastuussa. Tässä kohdassa esimiehellä on mielestäni suuri rooli, sillä hänen tehtävänsä on nimenomaan delegoida ja jakaa vastuualueet niin, että suunnitellut toimenpiteet tulevat myös käytännössä toteutetuiksi.
Mutta tälläisiä pohdintoja tällä kertaa, nyt vielä sitten valmistautumaan lukupiiriin. Jaiks! :D
Heidi
Leadershipin luennot on nyt sitten taputeltu. Nopsasti meni kyllä tämä jakso ei voi muuta sanoa...!
Tenttiviikolla on vielä jäljellä lukupiiri, johon varattu kirja on totta kai luettu kannesta kanteen jo ainakin kolme kertaa..... tai sitten ei. :D No vielä ehtii!
Tällä viikolla oli jotakuinkin aika koomiset luennot sekä torstaina että perjantaina. Torstaina katsoimme videota, jossa esimiehet joutuivat kohtaamaan vaikeita tilanteita työpaikalla, kuten työntekijän alkoholismin, terveysongelmat, kehnon asiakaspalvelun, sekä hygieniaongelman! Varsinkin tuo pahalle haiseva mies sai aikamoista hilpeyttä aikaan luokassa. Haha. :D
Mutta kun miettii itseään oikeasti tilanteeseen, jossa joutuisi ottamaan alaisen kanssa puheeksi noinkin vaikean asian kuin huonon hygienian tai muun henkilökohtaisen asian, niin ei kyllä varmasti olisi helppoa!
Minä ainakin stressaisin tilannetta ihan kauheasti, koska onhan se nyt noloa paitsi työntekijälle itselleen, mutta myös esimiehelle joutua semmoisesta asiasta huomauttamaan. Videolla nuo ongelmatilanteet menivät tosi mutkattomasti, kun esimiehillä oli oikea "tatsi" hommaan, mutta en kyllä usko, että oikeassa elämässä homma aina luistaa yhtä sujuvasti. Varmasti monella työpaikalla on tosi vaikeita ja hankalia persoonia, jotka tekevät omalla käytöksellään kaikille vaikean olon. Siinä on melkeinpä ihan sama, miten päin esimies huonot uutiset esittää, jos työntekijä ei vain osaa aikuismaisesti asiaa käsitellä, vaan alkaa kiukuttelemaan ja protestoimaan.
Toisena päivänä meillä oli sitten Powerpoint-esityksiä vaikeista tilanteista työpaikoilla. Kaikilla ryhmillä oli oma ongelmansa, joka piti sitten muulle luokalle avata ja kehittää ratkaisuehdotuksia pp-esityksen avulla. Oman ryhmämme ongelma oli tilanne, jossa työtiimi oli saanut uuden esimiehen, joka ei luottanut alaisiinsa, vaan halusi kontrolloida kaikkea ja tehdä kaiken itse. Esimiehellä oli "oma visio", jota hän ei ollut valmis jakamaan alaistensa kanssa, koska ei luottanut näiden osaamiseen.
Tilanteeseen oli vaikeaa kehittää yhtä oikeaa ratkaisua, ja monesti vaikka ratkaisuja teoriassa saataisiinkin aikaan, ne eivät välttämättä toimi kuitenkaan käytännössä. Tämä on nähty varmasti monilla työpaikoilla, että kun palavereissa suunnitellaan ja kirjataan paperille uusia toimintamalleja ja pohditaan, miten joku epäkohta saataisiin toimimaan paremmin, niin ideoita kyllä syntyy, mutta kukaan ei kuitenkaan ole käytännössä valmis panostamaan niihin. Varsinkin suuremmissa työyhteisöissä roolit ja työnjaot saattavat olla niin epäselviä, ettei kukaan oikein tiedä, kuka muutoksien toteutumisesta on loppupelissä vastuussa. Tässä kohdassa esimiehellä on mielestäni suuri rooli, sillä hänen tehtävänsä on nimenomaan delegoida ja jakaa vastuualueet niin, että suunnitellut toimenpiteet tulevat myös käytännössä toteutetuiksi.
Mutta tälläisiä pohdintoja tällä kertaa, nyt vielä sitten valmistautumaan lukupiiriin. Jaiks! :D
Heidi
keskiviikko 1. toukokuuta 2013
Persoonaa ja tunneälyä
Moikka!
Olen taas tosi ajoissa kirjoittamassa, kun tämän postauksen tarkoitus on siis pohtia tosiaan viime viikon luennoilla tehdyn näyttelykävelyn aiheita...... :D No ei se mitään, katsotaan mitä jäi mieleen!
Oman pienryhmämme tehtävänä oli valmistaa fläppi aiheesta "Tunteet työpaikalla". Ihan mielettömän mielenkiintoinen, mutta hankala ja laaja aihe sinänsä, siitä kun on kirjoitettu useita kirjojakin! Oli vähän haastavaa saada kaikki tärkeä asia mahdutettua yhteen fläppiin.. Mutta kyllä siitä kai ihan selkeä tuli, ainakin se toimi ihan hyvänä pohjana, kun selosti sitten muille luokkalaisillemme, että miten ne tunteet sitten näkyvät ja kuuluvat siellä töissä.
Torstain tunneilla ehdimme tosiaan käymään läpi asenteet, tunteet, itsetunnon sekä persoonallisuuden töissä. Loput aiheet jäivät omalla ryhmällämme perjantaille, mutta en päässyt itse paikalle. Syykin oli aika tilanteeseen sopiva: meillä nimittäin oli töissä työtyytyväisyystutkimuksen läpikäynti. :D
Mutta näin... tarkoituksena oli sitten myös pohtia omaa persoonallisuuttaan työelämässä sekä tunneälyä työpaikalla. Lueskelin Moodlesta löytyviä Powerpointteja, ja ainakin omasta mielestäni persoonallisuuteen vaikuttavat mallit olivat aika mielenkiintoisia. Omalle kohdalleni osuivat seuraavat persoonallisuutta kuvaavat ominaisuudet: Introvertti, intuitiivinen, tunteva ja spontaani.
Introverttinä keskityn parhaiten hiljaisuudessa, eikä minulle tuota ongelmia työskennellä yksin ja itsenäisesti. Opin asioita lukemalla. Intuitiivinen puoleni näkyy siinä, että opin mielelläni uutta, nautin haasteista, ja seuraan enemmän tunteitani ja inspiraatiota kuin järkeä. Tuntevana ihmisenä pyrin miellyttämään muita, reagoin muiden tunteisiin ja pystyn näkemään eri vaihtoehtojen vaikutukset ihmisissä. Spontaani puoleni taas tekee minusta hyvin uusiin tilanteisiin sopeutuvan, mutta asiat saattavat jäädä jäljiltäni avoimiksi, enkä kykene välttämättä tekemään pitävää päätöstä.
Ainakin tämän mallin mukaan minulta tuntuisi kokonaan puuttuvan tehtäväsuuntautunut tapa suhtautua asioihin ja ilmiöihin. Niin kuin olen jo aikaisemmissa postauksissa tainnut mainitakin, yritän aina hirveästi miellyttää muita ja poden syyllisyyttä ja huonoa omaatuntoa, jos joku ei ole tyytyväinen tehtyihin päätöksiin. Tämä on ehkä syy siihen, miksi myös todella nautin yksin tekemisestä! :D Silloin ei tarvitse kysellä keneltäkään mitään eikä miellyttää ketään. On vain itse vastuussa siitä mitä tuottaa. Jos tulee huonoa jälkeä, ei auta muu kuin katsoa peiliin.
Mitä sitten taas tunneälyyn työpaikalla tulee, niin siitä löysin varsin kiinnostavan artikkelin netistä! Se on Esa Lehtisen kirjoittama artikkeli Hämeen Sanomista 21.2.2013. Hän jaottelee tunneälyn viiteen eri osa-alueeseen: Omien tunteiden tiedostamiseen, omien tunteiden hallintaan, omien tunteiden merkitykseen itsensä motivointiin, muiden ihmisten tunteiden tunnistamiseen eli empatiaan sekä sosiaalisiin eli ihmissuhdetaitoihin.
Lehtinen toteaa artikkelissa, että: " tunneälyn osa-alueet toimivat työelämässä ja työuralla menestymisessä. Erittäin hyvin ne korostuvat johtamisessa. Johtajuuteen ei opita koulun penkillä pänttäämällä ja ulkoa oppimalla, vaan siihen pitää kasvaa. Henkilöllä voi olla ”sopiva” korkeakoulututkinto, hän voi olla suorittanut lukemattomia johtamisvalmennuksia, suorittanut niin JETtiä kuin MBA:ta, mutta siitä huolimatta hän ei omaa johtajuutta. Ei, pelkkä tieto ja tekniset taidot eivät tee hänestä johtajaa, vaan hänen pitää pystyä omaksumaan ja sisäistämään oppimansa asiat sekä laittaa ne käytäntöön! Tässä taas tarvitaan tunneälyä, sillä suuri osa johtamistaidosta liittyy juuri nimenomaan ihmisen kykyyn hallita tunteitaan ja tekojaan sekä suhteitaan työtovereihinsa. Kukaan ei synny johtajaksi, siihen on kasvettava! Johtaja ei ansaitse alaistensa ja muiden työtoveriensa silmissä auktoriteettiasemaa pelkän hierarkkisen asemansa perusteella, vaan johtajuus pitää ensin ansaita tekojen pohjalta."
Lähde: http://esalehtinen.blogit.hameensanomat.fi/2013/02/21/tunnealyn-merkitys-korostuu-tyoelamassa-ja-johtamisessa/
Minusta Lehtinen on kiteyttänyt asian aika hyvin. Sillä ei ole mitään väliä, miten korkeasti johtajaksi aikova on koulutettu, mutta jos hänellä ei ole edes tunneälyn alkeita hallussa, ei hänestä tule hyvää johtajaakaan. On aika mieletöntä, että johonkin työhön oikeasti tarvitsee kykyjä, joita on vaikea mistään suoranaisesti oppia. Minun mielestäni ihmisellä joko on empatiakykyä tai sitten ei. Jos sitä yrittää harjoitella, se on minusta teennäistä tai teeskenneltyä. Sellaisista ihmisistä ei kai sitten koskaan voi kovin hyviä johtajia tullakaan.
Toisaalta mietin kyllä sitäkin, että jos ihminen on narsisti ja hyvä manipuloimaan ihmisiä ja vaikuttamaan heihin, niin tällainen henkilö kyllä voi päästä johtajan asemaan ilman normaalia ja tervettä tunneälyä. Kaikki tietävät, miten vaikkapa Hitlerin kanssa kävi, kun ihmisiin vaikuttamisen taito oli hyppysissä...
Mutta näihin tunnelmiin lopetellaan tämä Vappu. :)
Heidi
Olen taas tosi ajoissa kirjoittamassa, kun tämän postauksen tarkoitus on siis pohtia tosiaan viime viikon luennoilla tehdyn näyttelykävelyn aiheita...... :D No ei se mitään, katsotaan mitä jäi mieleen!
Oman pienryhmämme tehtävänä oli valmistaa fläppi aiheesta "Tunteet työpaikalla". Ihan mielettömän mielenkiintoinen, mutta hankala ja laaja aihe sinänsä, siitä kun on kirjoitettu useita kirjojakin! Oli vähän haastavaa saada kaikki tärkeä asia mahdutettua yhteen fläppiin.. Mutta kyllä siitä kai ihan selkeä tuli, ainakin se toimi ihan hyvänä pohjana, kun selosti sitten muille luokkalaisillemme, että miten ne tunteet sitten näkyvät ja kuuluvat siellä töissä.
Torstain tunneilla ehdimme tosiaan käymään läpi asenteet, tunteet, itsetunnon sekä persoonallisuuden töissä. Loput aiheet jäivät omalla ryhmällämme perjantaille, mutta en päässyt itse paikalle. Syykin oli aika tilanteeseen sopiva: meillä nimittäin oli töissä työtyytyväisyystutkimuksen läpikäynti. :D
Mutta näin... tarkoituksena oli sitten myös pohtia omaa persoonallisuuttaan työelämässä sekä tunneälyä työpaikalla. Lueskelin Moodlesta löytyviä Powerpointteja, ja ainakin omasta mielestäni persoonallisuuteen vaikuttavat mallit olivat aika mielenkiintoisia. Omalle kohdalleni osuivat seuraavat persoonallisuutta kuvaavat ominaisuudet: Introvertti, intuitiivinen, tunteva ja spontaani.
Introverttinä keskityn parhaiten hiljaisuudessa, eikä minulle tuota ongelmia työskennellä yksin ja itsenäisesti. Opin asioita lukemalla. Intuitiivinen puoleni näkyy siinä, että opin mielelläni uutta, nautin haasteista, ja seuraan enemmän tunteitani ja inspiraatiota kuin järkeä. Tuntevana ihmisenä pyrin miellyttämään muita, reagoin muiden tunteisiin ja pystyn näkemään eri vaihtoehtojen vaikutukset ihmisissä. Spontaani puoleni taas tekee minusta hyvin uusiin tilanteisiin sopeutuvan, mutta asiat saattavat jäädä jäljiltäni avoimiksi, enkä kykene välttämättä tekemään pitävää päätöstä.
Ainakin tämän mallin mukaan minulta tuntuisi kokonaan puuttuvan tehtäväsuuntautunut tapa suhtautua asioihin ja ilmiöihin. Niin kuin olen jo aikaisemmissa postauksissa tainnut mainitakin, yritän aina hirveästi miellyttää muita ja poden syyllisyyttä ja huonoa omaatuntoa, jos joku ei ole tyytyväinen tehtyihin päätöksiin. Tämä on ehkä syy siihen, miksi myös todella nautin yksin tekemisestä! :D Silloin ei tarvitse kysellä keneltäkään mitään eikä miellyttää ketään. On vain itse vastuussa siitä mitä tuottaa. Jos tulee huonoa jälkeä, ei auta muu kuin katsoa peiliin.
Mitä sitten taas tunneälyyn työpaikalla tulee, niin siitä löysin varsin kiinnostavan artikkelin netistä! Se on Esa Lehtisen kirjoittama artikkeli Hämeen Sanomista 21.2.2013. Hän jaottelee tunneälyn viiteen eri osa-alueeseen: Omien tunteiden tiedostamiseen, omien tunteiden hallintaan, omien tunteiden merkitykseen itsensä motivointiin, muiden ihmisten tunteiden tunnistamiseen eli empatiaan sekä sosiaalisiin eli ihmissuhdetaitoihin.
Lehtinen toteaa artikkelissa, että: " tunneälyn osa-alueet toimivat työelämässä ja työuralla menestymisessä. Erittäin hyvin ne korostuvat johtamisessa. Johtajuuteen ei opita koulun penkillä pänttäämällä ja ulkoa oppimalla, vaan siihen pitää kasvaa. Henkilöllä voi olla ”sopiva” korkeakoulututkinto, hän voi olla suorittanut lukemattomia johtamisvalmennuksia, suorittanut niin JETtiä kuin MBA:ta, mutta siitä huolimatta hän ei omaa johtajuutta. Ei, pelkkä tieto ja tekniset taidot eivät tee hänestä johtajaa, vaan hänen pitää pystyä omaksumaan ja sisäistämään oppimansa asiat sekä laittaa ne käytäntöön! Tässä taas tarvitaan tunneälyä, sillä suuri osa johtamistaidosta liittyy juuri nimenomaan ihmisen kykyyn hallita tunteitaan ja tekojaan sekä suhteitaan työtovereihinsa. Kukaan ei synny johtajaksi, siihen on kasvettava! Johtaja ei ansaitse alaistensa ja muiden työtoveriensa silmissä auktoriteettiasemaa pelkän hierarkkisen asemansa perusteella, vaan johtajuus pitää ensin ansaita tekojen pohjalta."
Lähde: http://esalehtinen.blogit.hameensanomat.fi/2013/02/21/tunnealyn-merkitys-korostuu-tyoelamassa-ja-johtamisessa/
Minusta Lehtinen on kiteyttänyt asian aika hyvin. Sillä ei ole mitään väliä, miten korkeasti johtajaksi aikova on koulutettu, mutta jos hänellä ei ole edes tunneälyn alkeita hallussa, ei hänestä tule hyvää johtajaakaan. On aika mieletöntä, että johonkin työhön oikeasti tarvitsee kykyjä, joita on vaikea mistään suoranaisesti oppia. Minun mielestäni ihmisellä joko on empatiakykyä tai sitten ei. Jos sitä yrittää harjoitella, se on minusta teennäistä tai teeskenneltyä. Sellaisista ihmisistä ei kai sitten koskaan voi kovin hyviä johtajia tullakaan.
Toisaalta mietin kyllä sitäkin, että jos ihminen on narsisti ja hyvä manipuloimaan ihmisiä ja vaikuttamaan heihin, niin tällainen henkilö kyllä voi päästä johtajan asemaan ilman normaalia ja tervettä tunneälyä. Kaikki tietävät, miten vaikkapa Hitlerin kanssa kävi, kun ihmisiin vaikuttamisen taito oli hyppysissä...
Mutta näihin tunnelmiin lopetellaan tämä Vappu. :)
Heidi

Tilaa:
Blogitekstit (Atom)

