Noniin, nyt ollaankin taas back to business kahden viikon tauon jälkeen!
Eilen torstaina meillä oli oikein maraton-tunnit 9-12.30!
Aamu aloitettiin kevyesti opettajan kertomuksilla Kiinan reissustaan. Kun oli käsitelty pakollinen, kaihertava ero facebookista sekä Kiinan metroliikenteen vauhti ja vaaratilanteet, pääsimme siirtymään kotitehtävänäkin olleeseen tekstiin, joka käsitteli toimitusjohtaja Jouko Tossavaista ja hänen tapaansa johtaa yritystään.
Täytyy kyllä sanoa, että aika kaameaa olisi, jos olisi Tossavaisen tyylinen johtaja esimiehenä. Esimiehen pitäisi kuitenkin loppupelissä olla se henkilö, jonka puoleen voi kääntyä, ja joka ratkaisee ongelman kuin ongelman. Tossavaista tuntui yrityksensä pakollisia rutiineja enemmän kiinnostavan alkoholi ja hyvä seura, mutta silti hän katsoi asiakseen istua jokaisessa palaverissa ja päättää jokaisesta pienestäkin asiasta loppuviimeksi itse.
Tyyppinä ja ihmisenä herra Tossavainen olisi varmasti oikein mukava ja hyvää seuraa, mutta johtajana häneltä puuttui totaalisesti kyky delegoida tehtäviä ja vastuuta alaisilleen. Kun yrittää pitää kaikki langat käsissään, mutta ei kuitenkaan välitä, mistä langasta pitäisi missäkin kohdassa nykäistä, on koko setti pian täysin solmussa.
Tämän vuoksi on ihan hurjan tärkeää, millaisia ihmisiä esimiestehtäviin valitaan. Se, että on hyvä tyyppi ja seuramies, ei tee kenestäkän hyvää johtajaa. Ei edes Tossavaisesta.
Tämän asian kiteytti mielestäni hyvin myös tunnilla vieraillut luennoitsija Petteri Kettunen UPM:ltä. Hän totesi, että kenestäkään ei tule johtajaa sattumalta. Jos joku sanoo, että "Olin siinä sopivasti hollilla, kun tehtävään tarvittiin nopeasti joku, ja sitten minusta tuli johtaja vähän niin kuin vahingossa", niin se on täyttä soopaa.
Esimiehet ovat niitä, joilla on palo ja halu siihen hommaan, ja se näkyy. Henkilön, joka haluaa edetä urallaan, jolla on tavoitteita ja motivaatiota toteuttaa ne, ei tarvitse jatkuvasti toitottaa, että "Minusta tulee maailman paras esimies".Se motivaatio näkyy jo sanomattakin hänen tekemisessään ja toiminnassaan.
Kettunen myös sanoi, että esimies- ja johtamikulttuuri ovat nykypäivänä muuttuneet siten, että enää vain harvoin johtaja istuu mahonkipöydän takana, ja sihteeri päästää sisään huoneeseen, jos johtajalla on aikaa ottaa vierailija vastaan. Nykyään tällainen omasta kopista johtaminen ei vain enää toimi. Johtajan täytyy pystyä kommunikoimaan alaistensa kanssa ja erityisesti olla selvillä, mitä he tekevät. Hänen täytyy olla tavoitettavissa ja kiinnostunut yrityksen asioista.
Hassua on sitten vain miettiä, että miten kotitehtävän Jouko Tossavaisesta on näiden puheiden perusteella koskaan esimies tullutkaan...?
Mutta palaillaan taas ensi viikolla! :)
Heidi
perjantai 19. huhtikuuta 2013
sunnuntai 7. huhtikuuta 2013
Ihan puissa...
Heips,
Tällä viikolla leadershipin tunteja ei ollutkaan opettajan matkustelun vuoksi. :D
Meille jäi siis tehtäväksi päivittää blogia sekä työstää seuraavia ryhmätehtäviä eteenpäin. (Ja kuten on helppo huomata, minä teen näitä tehtäviä sunnuntai-iltana kahdeksan aikaan, kun koko viikko oli taas käytettävissä....ai mikä viime tippa ja ai mikä stressi)
Mutta siis, kurssiaikataulun mukaisesti oli tarkoitus tutustua johtajuuden osaamispuuhun ja pohtia, mitä tuon puun ominaisuuksia itse omaa, ja mitä kannattaisi vielä kehittää. Olin kyllä todella ensin ihan puissa koko puun kanssa, kun en ihan Powerpointin kaaviosta ymmärtänyt, mistä on kysymys. Onneksi Google on keksitt, ja sitä kautta löysin johtajuuden osaamispuun kehittäjän, Pentti Sydänmaanlakan selostuksen kyseiseen malliin:
"Lähtökohtana on itsensä tunteminen ja itsensä johtaminen, jota laajennetaan siihen, minkälaista osaamista johtajalla pitäisi olla. Osaaminen jakaantuu ammatti-, hyvinvointi-, vuorovaikutus-, tehokkuus- ja johtamisosaamiseen sekä itseluottamukseen, joista muodostuu "johtajuuden osaamispuu". Sen juurina ovat arvot, periaatteet, persoonallisuus, henkilökohtainen visio ja tavoitteet, energia, lahjakkuus ja tietoisuus. Luettelonomaisesti johtajan pitäisi olla jämäkkä, empaattinen, vaikuttava, avoin, tuloksellinen, tarmokas, fyysisesti, psyykkisesti, sosiaalisesti ja henkisesti hyväkuntoinen sekä nöyrä. Hänen pitäisi osata kommunikoida, rakentaa verkostoja, visioida, valtuuttaa, johtaa tiimiä, valmentaa, johtaa muutosta, havaita, analysoida, tehdä päätöksiä, hallita aikansa, uudistua sekä hallita stressi. Hyväksi johtajaksi kasvaa johtamalla ja analysoimalla (reflektoimalla) omia suorituksiaan." (Sydänmaanlakka 2007)
Ideana on siis, että jatkuvasti kritisoimalla omia suorituksiaan ja pyrkimällä parantamaan niitä johtajan on mahdollista saada kaikki puun "oksat" balanssiin. Tämä tietysti vaati tiettyjen arvojen vaalimista sekä oikeiden ominaisuuksien omaamista. Yleisesti ottaen tuskin kukaan johtaja pystyy kiipeämään puun jokaiselle oksalle. Tämä ei aina johdu edes varsinaisesti johtajasta, vaan vika saattaa olla koko organisaatiossa ja sen henkilöstössä. Koska osaamispuu ja ylipäätään Sydänmaanlakan kannattama älykäs johtajuus kannattaa delegoivaa johtamismallia, eli muun muassa itseohjautuvaa tiimityöskentelyä, on sen toteuttaminen ja vaaliminen käytännössä hankalaa. Tämä taas johtuu usein siitä, että tiimeissä toimivat alaiset ovat ihmisiä. Ihmiset tuntevat kateutta ja heillä on tarve päteä ja olla muita parempi. Tiimin vahvin jäsen saattaa helposti ottaa itselleen epävirallisen johtajan roolin, jolloin tiimin perusperiaate ei enää toimi.
Mitä taas tulee itseeni ja siihen, mitä osaamispuun ominaisuuksia minulla itselläni on... Veikkaan, että eniten ongelmia tuottaisi hyvinvointiosaaminen ja sen kautta stressinhallinta. Olen niin älytön stressaamaan ihan kaikesta, että illalla on ihan turha käydä nukkumaan, jos joku asia painaa mieltä. Veikkaan, että jos joskus pääsisin johtotehtäviin, vaatisi minulta aika paljon saada stressinsietokykyni kuriin. Tai ehkä kyse ei ole niinkään siitä, ettenkö kestäisi stressiä, mutta otan paineita välillä ihan typeristä asioista.
Parhaiten minulta sen sijaan luonnistuisi vuorovaikutusosaaminen, sillä tulen luonnostani hyvin ihmisten kanssa toimeen. Olen empaattinen ja pyrin ajattelemaan asioita niin, että ratkaisut olisivat kaikkien kannalta mielekkäitä. Ja kyllä, stressaan myös siitä, että jos omat valintani aiheuttavat pahaa mieltä muille. Minusta tulisi varmasti tosi hyvä johtaja! :D Haluaisin vain miellyttää kaikkia ja siinä samalla stressaisin itseni henkihieveriin.
Mutta kukaanhan ei ole täydellinen, ja uskon, että kaikki johtajat ovat uransa edetessä joutuneet useamman kerran katsomaan peiliin ja kysymään itseltään saman kysymyksen "Mitä ominaisuuksia voisin itsessäni kehittää?"
Vielä lopuksi yksi mielestäni todella karismaattinen johtaja, joka varmasti saa alaisiinsa vauhtia ja vipinää:
Minulla ainakin puntti tutisisi, jos joutuisin vihaisen Hjalliksen kanssa samaan neuvotteluhuoneeseen. :D
Ensi viikkoon!
Heidi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
