Ei vitsi, oli kyllä ehkä paras mahdollinen tapa lopettaa koulu tältä keväältä! Vaikka lukupiiri tuntui kurssin alussa ajatuksena aika puuduttavalta, niin se oli kyllä käytännössä kaikkea muuta.
Omaan pienryhmääni sattui vielä tosi mielenkiintoisia kirjoja sekä hyvät tyypit, joiden kanssa oli helppo keskustella ja jakaa mielipiteitä. Ja tietysti opettajan leipomat pullat olivat myös ihan mahtijuttu! :D
Omassa ryhmässäni oli tosi erilaisia kirjoja, joiden pääaiheena oli tietysti johtaminen, mutta kaikki teokset käsittelivät aihetta vähän eri näkökulmasta. Ensimmäinen alustettava kirja kertoi tiimityöstä ja siitä, miten tiimeja johdetaan, ja mitä ongelmia tiimityöskentelyssä saatetaan kohdata. Pälpätettiin aiheesta niin innokkaasti, että se 20 minuuttia, mikä oli kunkin kirjan alustukseen varattu aika, ei ihan riittänyt.
Yhteenvetona todettakoon, että tiimi ja ryhmä ovat eri asioita, vaikka sillä tuskin on kenenkään elämässä "niin suurta seksuaalista merkitystä, kummasta puhutaan", kuten Oskari alustuksen lopuksi tiivisti...
Toinen kirja pohti sitä, miksi kiltit tytöt eivät pääse pomoksi. Kirjassa oli "101 tapaa hävitä miehelle", ja ne juonsivat juurensa niistä virheistä, joita tytöt ja naiset yleisimmin työelämässä tekevät, koska he luulevat, että tyttöjen vain kuuluu käyttäytyä niin. Kirja vaikutti niin hauskalta, että ajattelin itsekin käydä lainaamassa sen. Teos myös herätti ehkä eniten keskustelua ryhmässämme, ehkä juuri siksi, että meillä oli sekä mies- että naisnäkökulma asiaan. Toisaalta tulimme myös siihen tulokseen, että kirjan nimi voisi myös yhtä hyvin olla "Kiltti työntekijä ei pääse pomoksi", koska yhtälailla samat virheet koskettavat työelämässä miehiäkin, jotka eivät aggressiivisesti pyri pääsemään eteenpäin urallaan kyynärpäätaktiikkaa käyttäen, vaan pyrkivät ajattelemaan muitakin.
Keskustelimme myös muun muassa siitä, miten laittautunutta ja hienompiin vaatteisiin sonnustautunutta naista pidetään aina työelämässä uhkana; tai siis toiset naiset pitävät, ei sillä vaatetuksella miehelle niin hirveästi väliä taida olla... Itseään "paremmannäköistä" naista pidetään automaattisesti uhkana myös työasioissa, vaikka ulkonäkö ei tietenkään kerro mitään kenenkään ihmisen pätevyydestä työelämässä.
Ja kun kerran nyt Doctor Philiä tässä alettiin leikkimään, niin seuraavaksi jouduimme naisvoimin selittämään ryhmämme miespuolisille jäsenille, miksi nainen ei usko, jos häntä sanotaan kauniiksi. En nyt ihan heti löydä yhtymäkohtaa siihen, miten asia liittyy Leadershippiin, mutta ainakin poitsujen maailmankatsomus ehkä toivottavasti avartui. Toisaalta onhan siitä hyötyä työelämässäkin, jos on edes vähän kartalla vastakkaisen sukupuolen ajatusmaailmasta.
Kaksi viimeistä kirjaa olivat enemmän tarkoitettu jo esimiestyössä oleville henkilöille. "Kasva tosi johtajaksi" ja "Tunnejohtajuus" olivat enemmän teoriapainotteisia "Tee tässä tilanteessa näin" - kirjoja. Ainakin Tunnejohtajuus-teosta lukiessa tuntui, että oli yritetty kirjoittaa teoriaa aiheesta, johon ei voi edes soveltaa rutiinikäytäntöjä, vaan jokainen tilanne täytyy käsitellä tunneälyllä ja tilannetajulla.
Lukupiirin parissa tuo kolme tuntia ja neljän kirjan esittely vierähti kyllä tosi nopeasti. Oli hirmu haikea lähteä luokasta, kun tiesi, että tämä oli nyt sitten meidän luokan viimeinen yhteinen "kokoontuminen". Toisaalta olin myös tosi iloinen, että juuri lukupiiri oli tenttiviikon ohjelmassa viimeisenä. Ehkä olisi ollut aika mälsää lopettaa koulut tältä keväält esimerkiksi International Marketingin tenttiin vai häh............ :D
Kaikin puolin tykkäsin Leadershipin kurssista valtavasti. Yhdellekään tunnille ei ollut tylsä mennä, ja se on jo aika paljon! Tuntui, että asioita oppikin paljon paremmin, kun joutui itse tekemään, etsimään tietoa ja soveltamaan sitä. Tämän tyyppisiä kursseja saisi tosiaan olla enemmänkin! Että kiitos vaan opettajalle ja luokkakavereille! :)
Mutta niin.... oppimispäiväkirja taisi olla meidän luokalle oikea murheenkryyni, eikä tämä minulle itsellenikään mikään välttämättä lempparijuttu taida olla. Silti tätä on hirveän vaikea jättää. Miten jonkun blogin lopettaminen voi edes tuntua näin haikealta?! :D
Ehkä nyt vain silti lopetan. Hyvää kesää. Ja kiitos pullista. Ne oli hyviä.
Heidi
maanantai 20. toukokuuta 2013
torstai 16. toukokuuta 2013
Pahalle haiseva työntekijä ja muita pikku ongelmia.
Heippa vaan, toiseksi viimeistä kertaa viedään!
Leadershipin luennot on nyt sitten taputeltu. Nopsasti meni kyllä tämä jakso ei voi muuta sanoa...!
Tenttiviikolla on vielä jäljellä lukupiiri, johon varattu kirja on totta kai luettu kannesta kanteen jo ainakin kolme kertaa..... tai sitten ei. :D No vielä ehtii!
Tällä viikolla oli jotakuinkin aika koomiset luennot sekä torstaina että perjantaina. Torstaina katsoimme videota, jossa esimiehet joutuivat kohtaamaan vaikeita tilanteita työpaikalla, kuten työntekijän alkoholismin, terveysongelmat, kehnon asiakaspalvelun, sekä hygieniaongelman! Varsinkin tuo pahalle haiseva mies sai aikamoista hilpeyttä aikaan luokassa. Haha. :D
Mutta kun miettii itseään oikeasti tilanteeseen, jossa joutuisi ottamaan alaisen kanssa puheeksi noinkin vaikean asian kuin huonon hygienian tai muun henkilökohtaisen asian, niin ei kyllä varmasti olisi helppoa!
Minä ainakin stressaisin tilannetta ihan kauheasti, koska onhan se nyt noloa paitsi työntekijälle itselleen, mutta myös esimiehelle joutua semmoisesta asiasta huomauttamaan. Videolla nuo ongelmatilanteet menivät tosi mutkattomasti, kun esimiehillä oli oikea "tatsi" hommaan, mutta en kyllä usko, että oikeassa elämässä homma aina luistaa yhtä sujuvasti. Varmasti monella työpaikalla on tosi vaikeita ja hankalia persoonia, jotka tekevät omalla käytöksellään kaikille vaikean olon. Siinä on melkeinpä ihan sama, miten päin esimies huonot uutiset esittää, jos työntekijä ei vain osaa aikuismaisesti asiaa käsitellä, vaan alkaa kiukuttelemaan ja protestoimaan.
Toisena päivänä meillä oli sitten Powerpoint-esityksiä vaikeista tilanteista työpaikoilla. Kaikilla ryhmillä oli oma ongelmansa, joka piti sitten muulle luokalle avata ja kehittää ratkaisuehdotuksia pp-esityksen avulla. Oman ryhmämme ongelma oli tilanne, jossa työtiimi oli saanut uuden esimiehen, joka ei luottanut alaisiinsa, vaan halusi kontrolloida kaikkea ja tehdä kaiken itse. Esimiehellä oli "oma visio", jota hän ei ollut valmis jakamaan alaistensa kanssa, koska ei luottanut näiden osaamiseen.
Tilanteeseen oli vaikeaa kehittää yhtä oikeaa ratkaisua, ja monesti vaikka ratkaisuja teoriassa saataisiinkin aikaan, ne eivät välttämättä toimi kuitenkaan käytännössä. Tämä on nähty varmasti monilla työpaikoilla, että kun palavereissa suunnitellaan ja kirjataan paperille uusia toimintamalleja ja pohditaan, miten joku epäkohta saataisiin toimimaan paremmin, niin ideoita kyllä syntyy, mutta kukaan ei kuitenkaan ole käytännössä valmis panostamaan niihin. Varsinkin suuremmissa työyhteisöissä roolit ja työnjaot saattavat olla niin epäselviä, ettei kukaan oikein tiedä, kuka muutoksien toteutumisesta on loppupelissä vastuussa. Tässä kohdassa esimiehellä on mielestäni suuri rooli, sillä hänen tehtävänsä on nimenomaan delegoida ja jakaa vastuualueet niin, että suunnitellut toimenpiteet tulevat myös käytännössä toteutetuiksi.
Mutta tälläisiä pohdintoja tällä kertaa, nyt vielä sitten valmistautumaan lukupiiriin. Jaiks! :D
Heidi
Leadershipin luennot on nyt sitten taputeltu. Nopsasti meni kyllä tämä jakso ei voi muuta sanoa...!
Tenttiviikolla on vielä jäljellä lukupiiri, johon varattu kirja on totta kai luettu kannesta kanteen jo ainakin kolme kertaa..... tai sitten ei. :D No vielä ehtii!
Tällä viikolla oli jotakuinkin aika koomiset luennot sekä torstaina että perjantaina. Torstaina katsoimme videota, jossa esimiehet joutuivat kohtaamaan vaikeita tilanteita työpaikalla, kuten työntekijän alkoholismin, terveysongelmat, kehnon asiakaspalvelun, sekä hygieniaongelman! Varsinkin tuo pahalle haiseva mies sai aikamoista hilpeyttä aikaan luokassa. Haha. :D
Mutta kun miettii itseään oikeasti tilanteeseen, jossa joutuisi ottamaan alaisen kanssa puheeksi noinkin vaikean asian kuin huonon hygienian tai muun henkilökohtaisen asian, niin ei kyllä varmasti olisi helppoa!
Minä ainakin stressaisin tilannetta ihan kauheasti, koska onhan se nyt noloa paitsi työntekijälle itselleen, mutta myös esimiehelle joutua semmoisesta asiasta huomauttamaan. Videolla nuo ongelmatilanteet menivät tosi mutkattomasti, kun esimiehillä oli oikea "tatsi" hommaan, mutta en kyllä usko, että oikeassa elämässä homma aina luistaa yhtä sujuvasti. Varmasti monella työpaikalla on tosi vaikeita ja hankalia persoonia, jotka tekevät omalla käytöksellään kaikille vaikean olon. Siinä on melkeinpä ihan sama, miten päin esimies huonot uutiset esittää, jos työntekijä ei vain osaa aikuismaisesti asiaa käsitellä, vaan alkaa kiukuttelemaan ja protestoimaan.
Toisena päivänä meillä oli sitten Powerpoint-esityksiä vaikeista tilanteista työpaikoilla. Kaikilla ryhmillä oli oma ongelmansa, joka piti sitten muulle luokalle avata ja kehittää ratkaisuehdotuksia pp-esityksen avulla. Oman ryhmämme ongelma oli tilanne, jossa työtiimi oli saanut uuden esimiehen, joka ei luottanut alaisiinsa, vaan halusi kontrolloida kaikkea ja tehdä kaiken itse. Esimiehellä oli "oma visio", jota hän ei ollut valmis jakamaan alaistensa kanssa, koska ei luottanut näiden osaamiseen.
Tilanteeseen oli vaikeaa kehittää yhtä oikeaa ratkaisua, ja monesti vaikka ratkaisuja teoriassa saataisiinkin aikaan, ne eivät välttämättä toimi kuitenkaan käytännössä. Tämä on nähty varmasti monilla työpaikoilla, että kun palavereissa suunnitellaan ja kirjataan paperille uusia toimintamalleja ja pohditaan, miten joku epäkohta saataisiin toimimaan paremmin, niin ideoita kyllä syntyy, mutta kukaan ei kuitenkaan ole käytännössä valmis panostamaan niihin. Varsinkin suuremmissa työyhteisöissä roolit ja työnjaot saattavat olla niin epäselviä, ettei kukaan oikein tiedä, kuka muutoksien toteutumisesta on loppupelissä vastuussa. Tässä kohdassa esimiehellä on mielestäni suuri rooli, sillä hänen tehtävänsä on nimenomaan delegoida ja jakaa vastuualueet niin, että suunnitellut toimenpiteet tulevat myös käytännössä toteutetuiksi.
Mutta tälläisiä pohdintoja tällä kertaa, nyt vielä sitten valmistautumaan lukupiiriin. Jaiks! :D
Heidi
keskiviikko 1. toukokuuta 2013
Persoonaa ja tunneälyä
Moikka!
Olen taas tosi ajoissa kirjoittamassa, kun tämän postauksen tarkoitus on siis pohtia tosiaan viime viikon luennoilla tehdyn näyttelykävelyn aiheita...... :D No ei se mitään, katsotaan mitä jäi mieleen!
Oman pienryhmämme tehtävänä oli valmistaa fläppi aiheesta "Tunteet työpaikalla". Ihan mielettömän mielenkiintoinen, mutta hankala ja laaja aihe sinänsä, siitä kun on kirjoitettu useita kirjojakin! Oli vähän haastavaa saada kaikki tärkeä asia mahdutettua yhteen fläppiin.. Mutta kyllä siitä kai ihan selkeä tuli, ainakin se toimi ihan hyvänä pohjana, kun selosti sitten muille luokkalaisillemme, että miten ne tunteet sitten näkyvät ja kuuluvat siellä töissä.
Torstain tunneilla ehdimme tosiaan käymään läpi asenteet, tunteet, itsetunnon sekä persoonallisuuden töissä. Loput aiheet jäivät omalla ryhmällämme perjantaille, mutta en päässyt itse paikalle. Syykin oli aika tilanteeseen sopiva: meillä nimittäin oli töissä työtyytyväisyystutkimuksen läpikäynti. :D
Mutta näin... tarkoituksena oli sitten myös pohtia omaa persoonallisuuttaan työelämässä sekä tunneälyä työpaikalla. Lueskelin Moodlesta löytyviä Powerpointteja, ja ainakin omasta mielestäni persoonallisuuteen vaikuttavat mallit olivat aika mielenkiintoisia. Omalle kohdalleni osuivat seuraavat persoonallisuutta kuvaavat ominaisuudet: Introvertti, intuitiivinen, tunteva ja spontaani.
Introverttinä keskityn parhaiten hiljaisuudessa, eikä minulle tuota ongelmia työskennellä yksin ja itsenäisesti. Opin asioita lukemalla. Intuitiivinen puoleni näkyy siinä, että opin mielelläni uutta, nautin haasteista, ja seuraan enemmän tunteitani ja inspiraatiota kuin järkeä. Tuntevana ihmisenä pyrin miellyttämään muita, reagoin muiden tunteisiin ja pystyn näkemään eri vaihtoehtojen vaikutukset ihmisissä. Spontaani puoleni taas tekee minusta hyvin uusiin tilanteisiin sopeutuvan, mutta asiat saattavat jäädä jäljiltäni avoimiksi, enkä kykene välttämättä tekemään pitävää päätöstä.
Ainakin tämän mallin mukaan minulta tuntuisi kokonaan puuttuvan tehtäväsuuntautunut tapa suhtautua asioihin ja ilmiöihin. Niin kuin olen jo aikaisemmissa postauksissa tainnut mainitakin, yritän aina hirveästi miellyttää muita ja poden syyllisyyttä ja huonoa omaatuntoa, jos joku ei ole tyytyväinen tehtyihin päätöksiin. Tämä on ehkä syy siihen, miksi myös todella nautin yksin tekemisestä! :D Silloin ei tarvitse kysellä keneltäkään mitään eikä miellyttää ketään. On vain itse vastuussa siitä mitä tuottaa. Jos tulee huonoa jälkeä, ei auta muu kuin katsoa peiliin.
Mitä sitten taas tunneälyyn työpaikalla tulee, niin siitä löysin varsin kiinnostavan artikkelin netistä! Se on Esa Lehtisen kirjoittama artikkeli Hämeen Sanomista 21.2.2013. Hän jaottelee tunneälyn viiteen eri osa-alueeseen: Omien tunteiden tiedostamiseen, omien tunteiden hallintaan, omien tunteiden merkitykseen itsensä motivointiin, muiden ihmisten tunteiden tunnistamiseen eli empatiaan sekä sosiaalisiin eli ihmissuhdetaitoihin.
Lehtinen toteaa artikkelissa, että: " tunneälyn osa-alueet toimivat työelämässä ja työuralla menestymisessä. Erittäin hyvin ne korostuvat johtamisessa. Johtajuuteen ei opita koulun penkillä pänttäämällä ja ulkoa oppimalla, vaan siihen pitää kasvaa. Henkilöllä voi olla ”sopiva” korkeakoulututkinto, hän voi olla suorittanut lukemattomia johtamisvalmennuksia, suorittanut niin JETtiä kuin MBA:ta, mutta siitä huolimatta hän ei omaa johtajuutta. Ei, pelkkä tieto ja tekniset taidot eivät tee hänestä johtajaa, vaan hänen pitää pystyä omaksumaan ja sisäistämään oppimansa asiat sekä laittaa ne käytäntöön! Tässä taas tarvitaan tunneälyä, sillä suuri osa johtamistaidosta liittyy juuri nimenomaan ihmisen kykyyn hallita tunteitaan ja tekojaan sekä suhteitaan työtovereihinsa. Kukaan ei synny johtajaksi, siihen on kasvettava! Johtaja ei ansaitse alaistensa ja muiden työtoveriensa silmissä auktoriteettiasemaa pelkän hierarkkisen asemansa perusteella, vaan johtajuus pitää ensin ansaita tekojen pohjalta."
Lähde: http://esalehtinen.blogit.hameensanomat.fi/2013/02/21/tunnealyn-merkitys-korostuu-tyoelamassa-ja-johtamisessa/
Minusta Lehtinen on kiteyttänyt asian aika hyvin. Sillä ei ole mitään väliä, miten korkeasti johtajaksi aikova on koulutettu, mutta jos hänellä ei ole edes tunneälyn alkeita hallussa, ei hänestä tule hyvää johtajaakaan. On aika mieletöntä, että johonkin työhön oikeasti tarvitsee kykyjä, joita on vaikea mistään suoranaisesti oppia. Minun mielestäni ihmisellä joko on empatiakykyä tai sitten ei. Jos sitä yrittää harjoitella, se on minusta teennäistä tai teeskenneltyä. Sellaisista ihmisistä ei kai sitten koskaan voi kovin hyviä johtajia tullakaan.
Toisaalta mietin kyllä sitäkin, että jos ihminen on narsisti ja hyvä manipuloimaan ihmisiä ja vaikuttamaan heihin, niin tällainen henkilö kyllä voi päästä johtajan asemaan ilman normaalia ja tervettä tunneälyä. Kaikki tietävät, miten vaikkapa Hitlerin kanssa kävi, kun ihmisiin vaikuttamisen taito oli hyppysissä...
Mutta näihin tunnelmiin lopetellaan tämä Vappu. :)
Heidi
Olen taas tosi ajoissa kirjoittamassa, kun tämän postauksen tarkoitus on siis pohtia tosiaan viime viikon luennoilla tehdyn näyttelykävelyn aiheita...... :D No ei se mitään, katsotaan mitä jäi mieleen!
Oman pienryhmämme tehtävänä oli valmistaa fläppi aiheesta "Tunteet työpaikalla". Ihan mielettömän mielenkiintoinen, mutta hankala ja laaja aihe sinänsä, siitä kun on kirjoitettu useita kirjojakin! Oli vähän haastavaa saada kaikki tärkeä asia mahdutettua yhteen fläppiin.. Mutta kyllä siitä kai ihan selkeä tuli, ainakin se toimi ihan hyvänä pohjana, kun selosti sitten muille luokkalaisillemme, että miten ne tunteet sitten näkyvät ja kuuluvat siellä töissä.
Torstain tunneilla ehdimme tosiaan käymään läpi asenteet, tunteet, itsetunnon sekä persoonallisuuden töissä. Loput aiheet jäivät omalla ryhmällämme perjantaille, mutta en päässyt itse paikalle. Syykin oli aika tilanteeseen sopiva: meillä nimittäin oli töissä työtyytyväisyystutkimuksen läpikäynti. :D
Mutta näin... tarkoituksena oli sitten myös pohtia omaa persoonallisuuttaan työelämässä sekä tunneälyä työpaikalla. Lueskelin Moodlesta löytyviä Powerpointteja, ja ainakin omasta mielestäni persoonallisuuteen vaikuttavat mallit olivat aika mielenkiintoisia. Omalle kohdalleni osuivat seuraavat persoonallisuutta kuvaavat ominaisuudet: Introvertti, intuitiivinen, tunteva ja spontaani.
Introverttinä keskityn parhaiten hiljaisuudessa, eikä minulle tuota ongelmia työskennellä yksin ja itsenäisesti. Opin asioita lukemalla. Intuitiivinen puoleni näkyy siinä, että opin mielelläni uutta, nautin haasteista, ja seuraan enemmän tunteitani ja inspiraatiota kuin järkeä. Tuntevana ihmisenä pyrin miellyttämään muita, reagoin muiden tunteisiin ja pystyn näkemään eri vaihtoehtojen vaikutukset ihmisissä. Spontaani puoleni taas tekee minusta hyvin uusiin tilanteisiin sopeutuvan, mutta asiat saattavat jäädä jäljiltäni avoimiksi, enkä kykene välttämättä tekemään pitävää päätöstä.
Ainakin tämän mallin mukaan minulta tuntuisi kokonaan puuttuvan tehtäväsuuntautunut tapa suhtautua asioihin ja ilmiöihin. Niin kuin olen jo aikaisemmissa postauksissa tainnut mainitakin, yritän aina hirveästi miellyttää muita ja poden syyllisyyttä ja huonoa omaatuntoa, jos joku ei ole tyytyväinen tehtyihin päätöksiin. Tämä on ehkä syy siihen, miksi myös todella nautin yksin tekemisestä! :D Silloin ei tarvitse kysellä keneltäkään mitään eikä miellyttää ketään. On vain itse vastuussa siitä mitä tuottaa. Jos tulee huonoa jälkeä, ei auta muu kuin katsoa peiliin.
Mitä sitten taas tunneälyyn työpaikalla tulee, niin siitä löysin varsin kiinnostavan artikkelin netistä! Se on Esa Lehtisen kirjoittama artikkeli Hämeen Sanomista 21.2.2013. Hän jaottelee tunneälyn viiteen eri osa-alueeseen: Omien tunteiden tiedostamiseen, omien tunteiden hallintaan, omien tunteiden merkitykseen itsensä motivointiin, muiden ihmisten tunteiden tunnistamiseen eli empatiaan sekä sosiaalisiin eli ihmissuhdetaitoihin.
Lehtinen toteaa artikkelissa, että: " tunneälyn osa-alueet toimivat työelämässä ja työuralla menestymisessä. Erittäin hyvin ne korostuvat johtamisessa. Johtajuuteen ei opita koulun penkillä pänttäämällä ja ulkoa oppimalla, vaan siihen pitää kasvaa. Henkilöllä voi olla ”sopiva” korkeakoulututkinto, hän voi olla suorittanut lukemattomia johtamisvalmennuksia, suorittanut niin JETtiä kuin MBA:ta, mutta siitä huolimatta hän ei omaa johtajuutta. Ei, pelkkä tieto ja tekniset taidot eivät tee hänestä johtajaa, vaan hänen pitää pystyä omaksumaan ja sisäistämään oppimansa asiat sekä laittaa ne käytäntöön! Tässä taas tarvitaan tunneälyä, sillä suuri osa johtamistaidosta liittyy juuri nimenomaan ihmisen kykyyn hallita tunteitaan ja tekojaan sekä suhteitaan työtovereihinsa. Kukaan ei synny johtajaksi, siihen on kasvettava! Johtaja ei ansaitse alaistensa ja muiden työtoveriensa silmissä auktoriteettiasemaa pelkän hierarkkisen asemansa perusteella, vaan johtajuus pitää ensin ansaita tekojen pohjalta."
Lähde: http://esalehtinen.blogit.hameensanomat.fi/2013/02/21/tunnealyn-merkitys-korostuu-tyoelamassa-ja-johtamisessa/
Minusta Lehtinen on kiteyttänyt asian aika hyvin. Sillä ei ole mitään väliä, miten korkeasti johtajaksi aikova on koulutettu, mutta jos hänellä ei ole edes tunneälyn alkeita hallussa, ei hänestä tule hyvää johtajaakaan. On aika mieletöntä, että johonkin työhön oikeasti tarvitsee kykyjä, joita on vaikea mistään suoranaisesti oppia. Minun mielestäni ihmisellä joko on empatiakykyä tai sitten ei. Jos sitä yrittää harjoitella, se on minusta teennäistä tai teeskenneltyä. Sellaisista ihmisistä ei kai sitten koskaan voi kovin hyviä johtajia tullakaan.
Toisaalta mietin kyllä sitäkin, että jos ihminen on narsisti ja hyvä manipuloimaan ihmisiä ja vaikuttamaan heihin, niin tällainen henkilö kyllä voi päästä johtajan asemaan ilman normaalia ja tervettä tunneälyä. Kaikki tietävät, miten vaikkapa Hitlerin kanssa kävi, kun ihmisiin vaikuttamisen taito oli hyppysissä...
Mutta näihin tunnelmiin lopetellaan tämä Vappu. :)
Heidi

perjantai 19. huhtikuuta 2013
Mitä opimme Tossavaisesta.
Noniin, nyt ollaankin taas back to business kahden viikon tauon jälkeen!
Eilen torstaina meillä oli oikein maraton-tunnit 9-12.30!
Aamu aloitettiin kevyesti opettajan kertomuksilla Kiinan reissustaan. Kun oli käsitelty pakollinen, kaihertava ero facebookista sekä Kiinan metroliikenteen vauhti ja vaaratilanteet, pääsimme siirtymään kotitehtävänäkin olleeseen tekstiin, joka käsitteli toimitusjohtaja Jouko Tossavaista ja hänen tapaansa johtaa yritystään.
Täytyy kyllä sanoa, että aika kaameaa olisi, jos olisi Tossavaisen tyylinen johtaja esimiehenä. Esimiehen pitäisi kuitenkin loppupelissä olla se henkilö, jonka puoleen voi kääntyä, ja joka ratkaisee ongelman kuin ongelman. Tossavaista tuntui yrityksensä pakollisia rutiineja enemmän kiinnostavan alkoholi ja hyvä seura, mutta silti hän katsoi asiakseen istua jokaisessa palaverissa ja päättää jokaisesta pienestäkin asiasta loppuviimeksi itse.
Tyyppinä ja ihmisenä herra Tossavainen olisi varmasti oikein mukava ja hyvää seuraa, mutta johtajana häneltä puuttui totaalisesti kyky delegoida tehtäviä ja vastuuta alaisilleen. Kun yrittää pitää kaikki langat käsissään, mutta ei kuitenkaan välitä, mistä langasta pitäisi missäkin kohdassa nykäistä, on koko setti pian täysin solmussa.
Tämän vuoksi on ihan hurjan tärkeää, millaisia ihmisiä esimiestehtäviin valitaan. Se, että on hyvä tyyppi ja seuramies, ei tee kenestäkän hyvää johtajaa. Ei edes Tossavaisesta.
Tämän asian kiteytti mielestäni hyvin myös tunnilla vieraillut luennoitsija Petteri Kettunen UPM:ltä. Hän totesi, että kenestäkään ei tule johtajaa sattumalta. Jos joku sanoo, että "Olin siinä sopivasti hollilla, kun tehtävään tarvittiin nopeasti joku, ja sitten minusta tuli johtaja vähän niin kuin vahingossa", niin se on täyttä soopaa.
Esimiehet ovat niitä, joilla on palo ja halu siihen hommaan, ja se näkyy. Henkilön, joka haluaa edetä urallaan, jolla on tavoitteita ja motivaatiota toteuttaa ne, ei tarvitse jatkuvasti toitottaa, että "Minusta tulee maailman paras esimies".Se motivaatio näkyy jo sanomattakin hänen tekemisessään ja toiminnassaan.
Kettunen myös sanoi, että esimies- ja johtamikulttuuri ovat nykypäivänä muuttuneet siten, että enää vain harvoin johtaja istuu mahonkipöydän takana, ja sihteeri päästää sisään huoneeseen, jos johtajalla on aikaa ottaa vierailija vastaan. Nykyään tällainen omasta kopista johtaminen ei vain enää toimi. Johtajan täytyy pystyä kommunikoimaan alaistensa kanssa ja erityisesti olla selvillä, mitä he tekevät. Hänen täytyy olla tavoitettavissa ja kiinnostunut yrityksen asioista.
Hassua on sitten vain miettiä, että miten kotitehtävän Jouko Tossavaisesta on näiden puheiden perusteella koskaan esimies tullutkaan...?
Mutta palaillaan taas ensi viikolla! :)
Heidi
Eilen torstaina meillä oli oikein maraton-tunnit 9-12.30!
Aamu aloitettiin kevyesti opettajan kertomuksilla Kiinan reissustaan. Kun oli käsitelty pakollinen, kaihertava ero facebookista sekä Kiinan metroliikenteen vauhti ja vaaratilanteet, pääsimme siirtymään kotitehtävänäkin olleeseen tekstiin, joka käsitteli toimitusjohtaja Jouko Tossavaista ja hänen tapaansa johtaa yritystään.
Täytyy kyllä sanoa, että aika kaameaa olisi, jos olisi Tossavaisen tyylinen johtaja esimiehenä. Esimiehen pitäisi kuitenkin loppupelissä olla se henkilö, jonka puoleen voi kääntyä, ja joka ratkaisee ongelman kuin ongelman. Tossavaista tuntui yrityksensä pakollisia rutiineja enemmän kiinnostavan alkoholi ja hyvä seura, mutta silti hän katsoi asiakseen istua jokaisessa palaverissa ja päättää jokaisesta pienestäkin asiasta loppuviimeksi itse.
Tyyppinä ja ihmisenä herra Tossavainen olisi varmasti oikein mukava ja hyvää seuraa, mutta johtajana häneltä puuttui totaalisesti kyky delegoida tehtäviä ja vastuuta alaisilleen. Kun yrittää pitää kaikki langat käsissään, mutta ei kuitenkaan välitä, mistä langasta pitäisi missäkin kohdassa nykäistä, on koko setti pian täysin solmussa.
Tämän vuoksi on ihan hurjan tärkeää, millaisia ihmisiä esimiestehtäviin valitaan. Se, että on hyvä tyyppi ja seuramies, ei tee kenestäkän hyvää johtajaa. Ei edes Tossavaisesta.
Tämän asian kiteytti mielestäni hyvin myös tunnilla vieraillut luennoitsija Petteri Kettunen UPM:ltä. Hän totesi, että kenestäkään ei tule johtajaa sattumalta. Jos joku sanoo, että "Olin siinä sopivasti hollilla, kun tehtävään tarvittiin nopeasti joku, ja sitten minusta tuli johtaja vähän niin kuin vahingossa", niin se on täyttä soopaa.
Esimiehet ovat niitä, joilla on palo ja halu siihen hommaan, ja se näkyy. Henkilön, joka haluaa edetä urallaan, jolla on tavoitteita ja motivaatiota toteuttaa ne, ei tarvitse jatkuvasti toitottaa, että "Minusta tulee maailman paras esimies".Se motivaatio näkyy jo sanomattakin hänen tekemisessään ja toiminnassaan.
Kettunen myös sanoi, että esimies- ja johtamikulttuuri ovat nykypäivänä muuttuneet siten, että enää vain harvoin johtaja istuu mahonkipöydän takana, ja sihteeri päästää sisään huoneeseen, jos johtajalla on aikaa ottaa vierailija vastaan. Nykyään tällainen omasta kopista johtaminen ei vain enää toimi. Johtajan täytyy pystyä kommunikoimaan alaistensa kanssa ja erityisesti olla selvillä, mitä he tekevät. Hänen täytyy olla tavoitettavissa ja kiinnostunut yrityksen asioista.
Hassua on sitten vain miettiä, että miten kotitehtävän Jouko Tossavaisesta on näiden puheiden perusteella koskaan esimies tullutkaan...?
Mutta palaillaan taas ensi viikolla! :)
Heidi
sunnuntai 7. huhtikuuta 2013
Ihan puissa...
Heips,
Tällä viikolla leadershipin tunteja ei ollutkaan opettajan matkustelun vuoksi. :D
Meille jäi siis tehtäväksi päivittää blogia sekä työstää seuraavia ryhmätehtäviä eteenpäin. (Ja kuten on helppo huomata, minä teen näitä tehtäviä sunnuntai-iltana kahdeksan aikaan, kun koko viikko oli taas käytettävissä....ai mikä viime tippa ja ai mikä stressi)
Mutta siis, kurssiaikataulun mukaisesti oli tarkoitus tutustua johtajuuden osaamispuuhun ja pohtia, mitä tuon puun ominaisuuksia itse omaa, ja mitä kannattaisi vielä kehittää. Olin kyllä todella ensin ihan puissa koko puun kanssa, kun en ihan Powerpointin kaaviosta ymmärtänyt, mistä on kysymys. Onneksi Google on keksitt, ja sitä kautta löysin johtajuuden osaamispuun kehittäjän, Pentti Sydänmaanlakan selostuksen kyseiseen malliin:
"Lähtökohtana on itsensä tunteminen ja itsensä johtaminen, jota laajennetaan siihen, minkälaista osaamista johtajalla pitäisi olla. Osaaminen jakaantuu ammatti-, hyvinvointi-, vuorovaikutus-, tehokkuus- ja johtamisosaamiseen sekä itseluottamukseen, joista muodostuu "johtajuuden osaamispuu". Sen juurina ovat arvot, periaatteet, persoonallisuus, henkilökohtainen visio ja tavoitteet, energia, lahjakkuus ja tietoisuus. Luettelonomaisesti johtajan pitäisi olla jämäkkä, empaattinen, vaikuttava, avoin, tuloksellinen, tarmokas, fyysisesti, psyykkisesti, sosiaalisesti ja henkisesti hyväkuntoinen sekä nöyrä. Hänen pitäisi osata kommunikoida, rakentaa verkostoja, visioida, valtuuttaa, johtaa tiimiä, valmentaa, johtaa muutosta, havaita, analysoida, tehdä päätöksiä, hallita aikansa, uudistua sekä hallita stressi. Hyväksi johtajaksi kasvaa johtamalla ja analysoimalla (reflektoimalla) omia suorituksiaan." (Sydänmaanlakka 2007)
Ideana on siis, että jatkuvasti kritisoimalla omia suorituksiaan ja pyrkimällä parantamaan niitä johtajan on mahdollista saada kaikki puun "oksat" balanssiin. Tämä tietysti vaati tiettyjen arvojen vaalimista sekä oikeiden ominaisuuksien omaamista. Yleisesti ottaen tuskin kukaan johtaja pystyy kiipeämään puun jokaiselle oksalle. Tämä ei aina johdu edes varsinaisesti johtajasta, vaan vika saattaa olla koko organisaatiossa ja sen henkilöstössä. Koska osaamispuu ja ylipäätään Sydänmaanlakan kannattama älykäs johtajuus kannattaa delegoivaa johtamismallia, eli muun muassa itseohjautuvaa tiimityöskentelyä, on sen toteuttaminen ja vaaliminen käytännössä hankalaa. Tämä taas johtuu usein siitä, että tiimeissä toimivat alaiset ovat ihmisiä. Ihmiset tuntevat kateutta ja heillä on tarve päteä ja olla muita parempi. Tiimin vahvin jäsen saattaa helposti ottaa itselleen epävirallisen johtajan roolin, jolloin tiimin perusperiaate ei enää toimi.
Mitä taas tulee itseeni ja siihen, mitä osaamispuun ominaisuuksia minulla itselläni on... Veikkaan, että eniten ongelmia tuottaisi hyvinvointiosaaminen ja sen kautta stressinhallinta. Olen niin älytön stressaamaan ihan kaikesta, että illalla on ihan turha käydä nukkumaan, jos joku asia painaa mieltä. Veikkaan, että jos joskus pääsisin johtotehtäviin, vaatisi minulta aika paljon saada stressinsietokykyni kuriin. Tai ehkä kyse ei ole niinkään siitä, ettenkö kestäisi stressiä, mutta otan paineita välillä ihan typeristä asioista.
Parhaiten minulta sen sijaan luonnistuisi vuorovaikutusosaaminen, sillä tulen luonnostani hyvin ihmisten kanssa toimeen. Olen empaattinen ja pyrin ajattelemaan asioita niin, että ratkaisut olisivat kaikkien kannalta mielekkäitä. Ja kyllä, stressaan myös siitä, että jos omat valintani aiheuttavat pahaa mieltä muille. Minusta tulisi varmasti tosi hyvä johtaja! :D Haluaisin vain miellyttää kaikkia ja siinä samalla stressaisin itseni henkihieveriin.
Mutta kukaanhan ei ole täydellinen, ja uskon, että kaikki johtajat ovat uransa edetessä joutuneet useamman kerran katsomaan peiliin ja kysymään itseltään saman kysymyksen "Mitä ominaisuuksia voisin itsessäni kehittää?"
Vielä lopuksi yksi mielestäni todella karismaattinen johtaja, joka varmasti saa alaisiinsa vauhtia ja vipinää:
Minulla ainakin puntti tutisisi, jos joutuisin vihaisen Hjalliksen kanssa samaan neuvotteluhuoneeseen. :D
Ensi viikkoon!
Heidi
perjantai 29. maaliskuuta 2013
Johtamistapoja ja hyviä johtajia
Moikka taas,
Viikko pääsi vierähtämään, ja kyllä oli kiva kun kerkesin molemmille leadershipin tunneille!
Aihe on tosi mielenkiintoinen ja tunnit mukavia. Tiistain tunneilla mietimme, minkälaisia ominaisuuksia hyvällä johtajalla on. Tämä tehtiin postikortteilla, joista jokainen sai valita kaksi ja kertoa sitten, kuinka ne liittyvät hyvään johtajaan. Ryhmämme mielestä hyvän johtajan tulisi muun muassa olla kannustava, luotettava, "yksi muista", ja kykenevä myöntämään omat virheensä ja tarttumaan toimeen.
Torstaiksi jokaisen pienryhmän tuli sitten valmistella omasta johtajuuteen liittyvästä aiheestaan tiivistelmä, joka kirjoitettiin fläppitaululle. Tunnilla tehtiin näyttelykävely, jossa jokainen ryhmä pääsi vuorollaa tutustumaan kaikkiin aiheisiin.
Erityisesti mieleeni jäi keskustelumme karisman merkityksestä johtamisessa. Se oli nimittäin tiistaina jäänyt kokonaan pois tekemästämme hyvän johtajan ominaisuudet - fläpistä. Mutta onhan sillä merkitystä, ja paljon! Karismaattisella johtajalla on hyvä itseluottamus, voimakas vakuuttamisen taito, varma ja rauhallinen kyky esiintyä, hyvä puhetaito ja tarkka vainu. Karismaattisuuteen liittyy usein myös edullinen ulkomuoto, komeus, seksikkyys ja vetovoima. ....Vaikkakaan ei kyllä aina, jos nyt mietitään esimerkiksi Churchillia, niin ei hän kyllä minun mielestäni erityisen komea ole, mutta muuten karismaa löytyy...! Karisma on mielestäni asia, jota on hirveän vaikea oppia, joko sitä on ihmisellä luonnostaan tai sitten ei. Sen kyllä huomaa, onko ihminen oikeasti karismaattinen, vai yrittääkö hän vain esittää, että olisi.
Poikien fläppitaululla oli kuva Taru Sormusten Herrasta - trilogian Gandalfista esimerkkinä karismaattisesta johtajasta. Minusta se oli aivan loistava oivallus! Sanoinkin, että kun leffaa katsoo ja Gandalfin näytetään kuolleen, niin kyllähän siinä tulee katsojallekin sellainen olo, että kaikki on menetetty. Mutta kun myöhemmin sitten selviää, että Gandalf onkin hengissä, tulee rauhallinen ja hyvä fiilis. Niin kuin, että kyllä kaikki järjestyy. Ja jos tämä välittyy katsojallekin, niin onhan Gandalfilla oltava karismaa!! Hyvä ja karismaattinen johtaja saa alaiselleenkin rauhallisen ja stressittömän olon. Toisaalta tässä on vaarana se, että työntekijä tuudittautuu liikaa sen varaan, että kyllä johtaja loppupelissä hoitelee homman kotiin. Karismaattisen johtajan täytyy siis myös osata potkia alaisiaan eteen päin, eikä vain paistatella oman karismansa valossa. Omalle kohdalleni toivoisin tällaista johtajaa, joka saisi alaisissaan aikaan varman ja luotettavan olon. Kyllä ainakin itse jaksaisin silloin tehdä duuniakin paljon paremmin.
Toinen mielestäni erittäin karismaattinen tyyppi on Pierce Brosnan. Pojathan repesivät nauramaan, kun sanoin tämän, mutta voiko kukaan oikeasti sanoa, ettei tuntisi oloaan turvalliseksi tämännäköisen miehen työntekijänä? Hänestähän oikein huokuu karisma!
Tulikin äkkiä kauhea tarve alkaa katsoa James Bondia tai Mamma miaa, että ehkä näihin tunnelmiin on hyvä lopettaa tältä päivältä. :D Palataan taas ja hyvää pääsiäistä!
Heidi
Viikko pääsi vierähtämään, ja kyllä oli kiva kun kerkesin molemmille leadershipin tunneille!
Aihe on tosi mielenkiintoinen ja tunnit mukavia. Tiistain tunneilla mietimme, minkälaisia ominaisuuksia hyvällä johtajalla on. Tämä tehtiin postikortteilla, joista jokainen sai valita kaksi ja kertoa sitten, kuinka ne liittyvät hyvään johtajaan. Ryhmämme mielestä hyvän johtajan tulisi muun muassa olla kannustava, luotettava, "yksi muista", ja kykenevä myöntämään omat virheensä ja tarttumaan toimeen.
Torstaiksi jokaisen pienryhmän tuli sitten valmistella omasta johtajuuteen liittyvästä aiheestaan tiivistelmä, joka kirjoitettiin fläppitaululle. Tunnilla tehtiin näyttelykävely, jossa jokainen ryhmä pääsi vuorollaa tutustumaan kaikkiin aiheisiin.
Erityisesti mieleeni jäi keskustelumme karisman merkityksestä johtamisessa. Se oli nimittäin tiistaina jäänyt kokonaan pois tekemästämme hyvän johtajan ominaisuudet - fläpistä. Mutta onhan sillä merkitystä, ja paljon! Karismaattisella johtajalla on hyvä itseluottamus, voimakas vakuuttamisen taito, varma ja rauhallinen kyky esiintyä, hyvä puhetaito ja tarkka vainu. Karismaattisuuteen liittyy usein myös edullinen ulkomuoto, komeus, seksikkyys ja vetovoima. ....Vaikkakaan ei kyllä aina, jos nyt mietitään esimerkiksi Churchillia, niin ei hän kyllä minun mielestäni erityisen komea ole, mutta muuten karismaa löytyy...! Karisma on mielestäni asia, jota on hirveän vaikea oppia, joko sitä on ihmisellä luonnostaan tai sitten ei. Sen kyllä huomaa, onko ihminen oikeasti karismaattinen, vai yrittääkö hän vain esittää, että olisi.
Poikien fläppitaululla oli kuva Taru Sormusten Herrasta - trilogian Gandalfista esimerkkinä karismaattisesta johtajasta. Minusta se oli aivan loistava oivallus! Sanoinkin, että kun leffaa katsoo ja Gandalfin näytetään kuolleen, niin kyllähän siinä tulee katsojallekin sellainen olo, että kaikki on menetetty. Mutta kun myöhemmin sitten selviää, että Gandalf onkin hengissä, tulee rauhallinen ja hyvä fiilis. Niin kuin, että kyllä kaikki järjestyy. Ja jos tämä välittyy katsojallekin, niin onhan Gandalfilla oltava karismaa!! Hyvä ja karismaattinen johtaja saa alaiselleenkin rauhallisen ja stressittömän olon. Toisaalta tässä on vaarana se, että työntekijä tuudittautuu liikaa sen varaan, että kyllä johtaja loppupelissä hoitelee homman kotiin. Karismaattisen johtajan täytyy siis myös osata potkia alaisiaan eteen päin, eikä vain paistatella oman karismansa valossa. Omalle kohdalleni toivoisin tällaista johtajaa, joka saisi alaisissaan aikaan varman ja luotettavan olon. Kyllä ainakin itse jaksaisin silloin tehdä duuniakin paljon paremmin. Toinen mielestäni erittäin karismaattinen tyyppi on Pierce Brosnan. Pojathan repesivät nauramaan, kun sanoin tämän, mutta voiko kukaan oikeasti sanoa, ettei tuntisi oloaan turvalliseksi tämännäköisen miehen työntekijänä? Hänestähän oikein huokuu karisma!
Tulikin äkkiä kauhea tarve alkaa katsoa James Bondia tai Mamma miaa, että ehkä näihin tunnelmiin on hyvä lopettaa tältä päivältä. :D Palataan taas ja hyvää pääsiäistä!
Heidi
sunnuntai 24. maaliskuuta 2013
Kurssi alkaa. Ilman minua.
Heippa vaan.
Olen siis Heidi, 21-vuotias tradenomi-opiskelija Kouvolasta. Tämä blogi on tarkoitettu kasaamaan omia ajatuksiani ja mietteitäni kevään aikana käytävästä Leadershipin kurssista ja siellä käsiteltävistä asioista. Katsotaan mitä tuleman pitää. :)
Tällä hetkellä ainakin on vähän sellainen tunne kuin lähtisin soitellen sotaan. Harmittaa tosi paljon, etten päässyt tällä viikolla pidetyille ensimmäisille Leadershipin luennoille ollenkaan töiden takia. Kurssin aihe vaikuttaa tosi mielenkiintoiselta, sillä tarkoituksenani on pyrkiä jatko-opiskelemaan strategista johtamista valmistuttuani tradenomiksi.
Muut ryhmäläiseni olivat tällä viikolla etsineet tunnille jonkin johtamista käsittelevän artikkelin. Koska itse en tosiaan paikalle päässyt, ajattelin kirjoittaa etsimästäni artikkelista täällä. Selailin Talentumin lehtiarkistoa, ja silmiini sattui teksti, joka käsitteli esimiehen taitoa johtaa ikääntyviä ihmisiä. Aihe kolahti minuun siksi, että kävimme viime jaksossa Henkilöstöhallinnon ja johtamisen kurssin, jonka lopputyönä oli kirjoittaa kirjareferaatti aiheesta työhyvinvointi.
Työhön liittyi olennaisena osana juuri eri sukupolvien johtaminen ja se, kuinka nuoriin ja vanhoihin ei voida soveltaa samoja johtamismenetelmiä.
Tämä löytämäni artikkeli "Ikääntymisen johtaminen on tärkeää" kehottaa työnantajia hyväksymään työntekijöiden muuttumisen ikääntymisen myötä ja huomioimaan eri-ikäisten työntekijöiden tarpeet. Mirva Paavola kirjoittaa, että "Työnantajilta edellytetään jatkossa välittämistä ja varhaista puuttumista ennen kuin työyhteisön piilevät terveysriskit puhkeavat. Hyvä terveydenhuolto ja hyvinvoinnin johtaminen ovat yrityksissä tulevaisuudessa yhä vahvemmin tuloksentekijöitä. Työnantajien on kohdattava ikääntymiseen ja terveydenhuoltoon liittyvät tulevaisuuden haasteet. Ei riitä, että suljemme silmämme ja toivomme asioiden järjestyvän." (Paavola 2012)
Vaikka sanotaan, että nykypäivänä työntekijältä vaaditaan välillä mahdottomuuksia, ja työnantajan vaatimuksiin ei välttämättä pystytä helposti vastaamaan, niin yhtä kaikki esimiehiltäkin vaaditaan nykyään yhä enemmän ja enemmän. Esimiehen pitäisi olla niin hyvä ihmistuntija, että hän pystyisi ennalta ehkäisemään työntekijöidensä loppuunpalamista ja samalla kannustamaan heitä toimimaan yhä tehokkaammin. Esimieheltä vaaditaan riskinottokykyä, kuuntelutaitoa, stressinsietämistä, päättämiskykyä ja inhimillisyyttä. Virheitä voi toki tehdä, mutta niistäkin pitäisi oppia ja kantaa vastuu.
Haastetta esimiestyöhön tuo vielä lisää se, että tänä päivänä johtaminen keskittyy yhä enemmän ihmisten kuin asioiden johtamiseen. Tarvitaanko kohta siis jokaiselta esimieheltä psykologin koulutusta, jotta hän pystyisi parhaalla mahdollisella tavalla saamaan työntekijöistään kaiken irti ajamatta heitä kuitenkaan burnoutin partaalle?
Lähde: Talouselämä. Mirva Paavola: Ikääntymisen johtaminen on tärkeää. Julkaistu 26.10.2012.

Mutta minä jään pohdiskelemaan näitä, palaillaan taas. :)
Heidi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)



